Jo viime syksynä, tarkemmin sanottuna viime vuoden purjehduskauden päättäjisiin lähtiessä, kiinnitin huomiota moottorin merikytkimeen joka rallatteli pahaenteisesti hitaasti eteenpäin ajettaessa. Aluksi oli tarkoitus ostaa siihen korjaussarja ja tehdä remontti itse mutta kevään kiireiden vuoksi päädyin ulkoistamaan kunnostustyön. Löysin hollantilaisen yrityksen joka myi kunnostettuja Hurth merkikytkimiä ja myönsivät niille jopa takuun. Päädyin lopulta pitkähkön pohdiskelun jälkeen kuitenkin täysin uuteen – vaikka alkuperäinen valmistaja olikin päättänyt niiden valmistuksen jo ajat sitten. Italialainen paja oli nimittäin ostanut siihen oikeudet joten uusia oli tarjolla ZF tuotemerkillä. Tosin tenttasin kauppiasta aika tiukkaan josko uusi olisi täysin sama mitoiltaan ja välityssuhteiltaan. Vastaus oli uskottavan myönteinen joten tilasin kytkimen.
Toimitusaika oli viikko ja juhannus ajoittui samalle viikolle joten ensimmäinen purjehdus telakalta Inkooseen pitäisi vielä tehdä vanhalla kytkimellä.
Ariadne laskettiin vesille juhannusalusviikolla ilman hämminkiä ja kotisatamaan Ariadne siirtyi juhannuspurjehduksena, miehistönä Niinan lisäksi Aimo ja Pim.
Juhannuksen jälkeen saapui uusi kytkin. Asennus sujui lähes “heittämällä”; vanhasta kuusi kiinnityspulttia irti ja potkurinakselin laipan pultit irti ja akselia ulospäin ja vanha irtosi kevyesti kopauttamalla. Uusi oli lupausten mukaisesti täysin samanlainen ja se meni täydellisesti paikoilleen.
Heinäkuu koitti ja loma. Vaikkei Johannaa oltu laskettu veteen, se ei suinkaan tarkoittanut etteikö se vaatinut huomiota. Kolme vuotta kuivilla oli kuivattanut runkoa reippaasti. Olin jo keväällä päättänyt, että Johannaan pitää saada kesäksi vähintään vettä sisälle rungon turvottamiseksi normikuntoon jollei sitä lasketa vesille.
Heinäkuun alkuun ajoittui kuitenkin kalenterien sekoittamiseksi vielä Eagles-keikka Dublinissa. Se oli kuitenkin todella hieno ja mieleenpainuva. Yhtä hyvä kuin Van the Man muutama vuosi sitten Pohjois-Irlannissa ja kyllä, mielellään vielä uudestaan, kiitos.
Johanna oli ollut myynnissä sekä kotimaan Nettiveneessä että Ruotsin Blocketissa. Poistin sen Nettiveneestä sillä kyselyitä ei käytännössä tullut lainkaan muutamaa kölinpotkijaa lukuunottamatta. Laitoin Johannan kuitenkin vielä Blocketiin sillä siltä suunnalta järkevän oloisia kyselyitä tuli huomattavasti enemmän. Niinhän siinä sitten kävi, että kaksi ostajakandidaattia ilmoittautui ja tulisivat Johannaa katsomaan. Loman toisen viikon viikonlopun lauantaiksi ja sunnuntaiksi olisi siis ohjelmassa Johannan esittelyä, lauantaina ruotsiksi ja sunnuntaina suomeksi. Lomapurjehdus siirtyi taas viikolla eteenpäin.
Koska tarkoistus oli päästä lomalla myös purjehtimaan keskeytimme Johannan kunnostuksen ja lähdimme purjehtimaan Ariadnella peräti kymmeneksi päiväksi. Lomapurjehdus alkoi lauantaina 20. heinäkuuta. Myös Ballerina oli lähdössä samana päivänä, Aimon ja Pimin mukana oli Ilex, Kati ja Mila. Satamakohteeksi päätyi molemmille Elisaari.
Ariadnen uusi kytkin toimi moitteetta ja mittavan merimatkan jälkeen saavuimme Elisaareen jonkin verran Ballerinan jälkeen ja laituroimme sen viereen. Vuorossa oli keskikesän toimintaa eli ilta kului tekemättä mitään erikoista.
Seuraavaksi kohteeksi valikoitui Jussarö, jonne starttasimme seuraavana aamuna täydellisessä pläkässä. Träskön paikkeilla alkoi tuulla sen verran, että nostimme purjeet loppumatkan ajaksi. Loppupäivän ja illan ohjelmassa oli muunmuassa piknik black beachilla ja muutaman rommitotin nauttiminen jonka myötä ilta venähti melko pitkälle aamuyöhön saakka.
Koska Ariadnen naisisto oli menossa Ed Sheeranin konserttiin muutaman päivän kuluttua tarkoitti se sitä, että meidän pitäisi olla esimerkiksi Hangossa jotta he pääsisivät joustavasti käymään kotona. Johanna kaipasi kuitenkin vettä pilssiinsä joten päätimme länteen suuntaamisen sijaan kääntää keulan kohti Sommarön telakkaa. Ballerina lähti kohti Hankoa. Matka telakalle sujui aluksi purjehtien ja loppumatka taitettiin koneella.
Laituroimme telakan laituriin kylkiparkkiin, ja Lila tuli myöhemmin illalla hakemaan aluksen naisiston ja minä jäin kahdeksi päiväksi telakan laituriin. Hommia olisi ollut Ariadnessakin mutta molemmat päivät kuluivat kastelemalla Johannaa.
Naisisto palasi kahden päivän kuluttua 24. heinäkuuta ja Sofia lähti puolestaan autolla Inkooseen, josta hän suuntaisi takaisin britteihin. Me jäimme telakan laituriin vielä yhdeksi yöksi.
Aamupäivä kului Johannaa kastellen. Siirryimme iltapäivällä Källvikeniin, vakiopaikkaan etelänpuoleiselle rannalle, keula rantaan ja perä ankkuriin. Lämmin aurinkoinen heinäkuinen sää oli syy ennenkuulumattomaan tapaukseen, myös minä kävin uimassa.
Lomapäivät alkoivat käydä vähiin, sillä minun piti olla duunissa viikon kuluttua. Siksi ajattelimme rykäistä hiukan pidemmälle kuin Hankoon. Irrottautuduimme kylkiparkista aamukuudelta ja suuntasimme kohti länttä, kohteena Högsåra.
Saavuimme hyvissä ajoin ennen iltapäivän ruuhkaa Lillbackan satamaan ja saimme viimeisen sopivan kokoisen paikan, tosin perä väylälle päin. Högsårassa vietimme kaksi lämmintä ja aurinkoista kesäpäivää. Koska lyhyt lomapurjehdus läheni jo loppuaan valitsimme seuraavaksi kohteeksi yllätyksettömästi Hangon.
Hangossa laituroimme kaupungin puolelle Utö-risteilijän viereen. Classic Pizzan Hangover kutsui jälleen kuten se on Hangossa aina tehnyt Johannan tuontikeikasta alkaen. Ilta kului HSF yläterassilla ja seuraavana aamuna lähdimme kohti Inkoota.
Barösundissa yritimme laituroitua kaupan vieraslaituriin mutta ennen survomista tulimme järkiimme ja totesimme ettei Ariadne metrin levyiseen väliin mahdu. Viimeisen yön satamaksi valikoitui Elisaari.
Tyynenä aamuna etenimme konevoimin kohti kotisatamaa. Tuuli voimistui Inkoon lahdella kuten se usein tekee juuri ennen laiturointia ja aiheutti kevyen härdellin laituroidessa, mitään ei tosin rikottu eikä mihinkään tullut mitään jälkiä.