Aikainen herätys Brunsbuttelissa.
4. toukokuuta
Lähdimme Brunsbuttelin satamasta aikaisin aamulla 06.00 kohti Kieliä. Matka oli juuri niin puuduttava kuin Hartwigin toinen poika, Hillmar oli kertonut. Muutama ensimmäinen tunti sujui hyvin ja matka taittui n. 5,5 solmun vauhtia. Kun moottori ensimmäisen kerran laski kierroksia, ajattelin että se oli yksittäistapaus, varmaan ilmaa jossain polttoaineletkun mutkassa. Toisella kerralla vilkaisin jo kierroslukumittaria, mutta siinä en havainnut mitään. Kolmannella kerralla kierrokset laskivat jo sen verran että sen havaitsi kierroslukumittaristakin. Mitäs nyt? Olav kohautti hartioitaan. Ei muuta kuin jatketaan matkaa. Vakioksi tuli kierrosten lasku n. 20-30 minuutin välein ja sitä kesti noin minuutin. Joitakin kertoja kierrokset laskivat niin paljon, että aloin jo tähyillä paniikkimaihinnousua. Se on Kielin kanavassa jotakuinkin mahdotonta, jollei juuri satu olemaan laivan odotuspaikalla tai lossin kohdalla. Muuten kanavan reunat ovat viistosti kivetyt. Loppujen lopuksi pääsimme kunnialla Kieliin, tosin kello oli jo yli kuusi illalla. Laituroimme kovassa koillistuulessa Kiel Yacht Klubin satamaan. Olav pakkasi reppunsa ja lähti kotiin, ja minä jäin tapani mukaan ihmettelemään. Tehtävää riittäisi, ensimmäisenä mielessä oli löpön saannin turvaaminen eli asentaa se päivätankki kuten alkuperäinenkin suunnitelma oli ollut. Kaverit saapuvat huomenna, ehtisikö/jaksaisiko tässä tehdä mitään? Lyhyesti: ei. Iltaolut ja nukkumaan.
5. toukokuuta
Heräsin ja kampesin itseni suihkuun. Kaikki kaverit olivat tulossa samalla lennolla ja samalla taksibussin kyydillä. Perjantain sää oli kevyen sateen kyllästämä ja lämpötila oli viileähköt +5 C. Työlistalla olisi muutama asia, jotka pitäisi saada tehtyä kunnialla jotta Ariadnen keulan voisi suunnata pohjoisen suuntaan.
Mutta mikä tärkeintä; Ariadne oli Kielissä ja onneksi ei satanut lunta.