Toukokuu
Toukokuu saapui liiankin nopeasti. Alunperin ajattelin lentää vasta 2. toukokuuta Hampuriin, mutta koska ruokatarvikkeiden tankkaaminen ei ollut täysin onnistunut aikaistin lähtöä Wappupäiväksi.
Lensin aamupäivällä Hampuriin ja vuokrasin auton pariksi päiväksi, sillä muutenhan ruokien ja juomien roudaamisesta ei olisi tullut mitään, Ajelin ympäri Wedeliä ja sen ruokakauppoja. Palautin auton 2. päivän iltana Hampurin lentokentälle ja palasin Olavin kyydillä takaisin satamaan. Olav majoittui keulapiikkiin samalle punkalle missä oli aina nukkunut. Minä valitsin owner’s cabinista punkan.
3. toukokuuta
Irrottauduimme Ariadnella laiturista aamiaisen jälkeen 9 paikkeilla, miehistönä minä ja Olav. Reittisuunnitelmana oli ehtiä Kieliin 4. päiväksi. Yöksi oli tarkoitus jäädä Kielin kanavalla olevaan Rendsburgiin. Se olisi matkan puolenvälin paremmalla puolella ja ehtisimme Kieliin puolen päivän paikkeilla. Käänsimme Elbe joella keulan kohti Kielin kanavaa jonne aikaa kuluisi n. kolme tuntia. Ajoimme koneella parikymmentä minuuttia jonka jälkeen Olav sanoi, että jostain tulee moottoritilaan vettä joka lentää joka suuntaan. No niin….. Lyhyen tutkailun jälkeen paikallistin vuodon merivesipumpun akselin tiivisteeseen. Pikaisena arviona totesin, ettei tuolla pumpulla ajeta Kielin kanavaa päästä päähän. Goddamit!!
Mistä varaosat pumppuun tai uusi pumppu? Olav kilautti kaverille eli pojalleen ja patisti häntä hakemaan varaosakaupan jostain läheltä. Eipä löytynyt. Vietin lyhyen tuumaustauon kun Olav purjehti – viimeistä kertaa – Ariadnea kohti Kielin kanavan alkua. Kohinasta päätellen hienoa lennätystä. Uusi pumppu, mutta mistä……. löpön siirtoon tarkoitettu hammasrataspumppuhan mulla on mukana………. pumppaa manuaalin mukaan näköjään myös vettä…….. mitäs jos asentaisi tämän merivesipumpuksi…… mikään letku ei sovi mihinkään……… täällähän on letkun pätkiä……… letkuja sisäkkäin niin sopii….. ei muuta kuin hommiin. Ruuvasin sähköpumpun kiinni ja vedin sille sähköt ja jopa kytkimen. Kiivaalla vauhdilla virittelin letkut paikoilleen, melko onnistuneesti sillä mikään liitos ei vuotanut. Nousin pilssistä joka muodostuisi kotimatkan aikana perin tutuksi ja kysyin paljonko meillä on aikaa jäljellä. Olav vastasi 10 minuuttia ja näytti edessä häämöttävää Kielin kanavan sulkua. Oolrait, laitetaan kone käyntiin ja katsotaan toimiiko. Jep, hyvin pelaa, vaikka pumppu pitääkin omaa meteliään; no, ainakin tietää että pumppu on käynnissä. Laskimme purjeet ja jäimme odottamaan sulkujen liikennevaloja. Lisäksemme sulun edessä odotteli muutama muukin vene. Aikaa kului yllättävän paljon, pari tuntia, sulun edustalla pyörien ja mese raksutti asiallisesti ja jäähdytys pelasi.
Valot vaihtuivat viimein ja ajoimme sulkuun. Kiinnityimme sulun reunaan muiden veneiden jatkoksi. Veden pinta lakoi nousta ja vajaan 10 minuutin kuluttua sulkujen portit aukesivat toisessa päässä, irrottauduimme ja ei muuta kuin hanaa. Ajoimme sulusta ulos. Hetken kuluttua Olav lisäsi kierroksia sillä kaavailtu yöpymispaikka oli vielä kuuden-seitsemän tunnin päässä. Oluet auki ja kippis, tästä se lähtee. Ei lähtenyt. Kuului h..tinmoinen kirske, kolina, kalina ja sitten hiljaisuus.
Tilanne on tämä: kone sammui äänekkäästi, metelin arvo kuulosti 10000 eurolta, olikohan kiertokanki tullut lohkosta läpi??… olimme Kielin kanavassa, hiukan ahdasta, laivoja tulee ja menee eikä rivakka vastatuulikaan helpottanut tilannetta.
Genua auki, ettei olla tuuliajolla. Kanavan reunalla näytti olevan joku varikko ja kiinnittymiseen sopiva pieni laituri. Ei muuta kuin sinne. Kiinnityimme pienen säätämisen jälkeen laituriin, ahdasta kun oli. Olav lähti tunnustelemaan lähistöä josko sieltä löytyisi joku moottoripaja ja lisäksi selvittämään millainen venesatama sulun vieressä oli. Itse mietin uutta moottoria, vanhan moottorin remonttia joka kestäisi muutaman viikon ja ylihuomista perjantaita jolloin kaverit olivat tulossa Kieliin. Niina lähetti tekstiviestin ja kyseli tarvitseeko Aimon tuoda jotain muuta kuin lippu mukanaan. Vastasin, että uusi moottori olisi bueno. Jotain tehdäkseni aloin poistaa vanhaa merivesipumppua moottorista. Päällepäin moottori näytti ehjältä. Kampiakselin päässä sijaitseva merivesipumppu oli pulteiltaan tietenkin perin tiukasti kiinni. Myös kampiakseli vaikutti olevan totaalisti jumissa, – ei hyvältä vaikuta – , mitäköhän kaikkea moottorissa on palasina? Aloin irrottaa kolmea pulttia pumpun rungosta mutta ne olivat todella kovaa kiinni. Sen sijaan pumpun tukirauta moottorin runkoon irtosi yllättävän kevyesti. Jatkoin kolmen kiinnityspultin vääntämistä ja kampiakseli liikahti! Vähän lisää vääntöä räikkään ja kampiakseli kääntyi lisää! Lisäksi pumpun rungon ja sen akselin välissä häämötti metallista serpentiiniä….. voisiko olla…… ………. Sain pumpun runkoa sen verran liikutettua, että pumpusta putosi muutama laakerikuula. Laakerihan on ihan soronoo. Kaivelin loput laakerin osat pois ja laturin hihnaa vitkuttamalla sain kampiakselin liikkumaan.
Merivesipumppu
Eihän tää nyt ihan yhtä rautaa ole. Puristukset tuntuivat olevan paikallaan. Taidan kokaista starttia. Avain virtalukkoon, hehkutus, startti ja kone kävi! Syynä kalliilta vaikuttaneeseen kolinaan oli merivesipumpun laakeri joka oli leikannut kiinni. Ja koska pumpun akseli oli kampiakselin jatkona se oli onnistunut pysäyttämään koko moottorin. Olavkin oli tullut takaisin ja kertoi, että Brunsbuttelin satamassa, joka on kanavassa heti sulun jälkeen olisi tilaa. Köydet irti ja rivakassa myötätuulessa suuntasimme kohti satamaa, joka oli perin pieni. Alkuperäinen suunnitelma peräpoijusta muuttui kylkiparkiksi kun aloin hidastaa ja Ariadne alkoi kääntyä ilmeisen sattumalta oikeaan suuntaan. Kylkiparkkeeraus sujui hyvin, ja konekin oli kunnossa. GD:t ja oluet ja sen jälkeen lähdimme syömään. Koska olimme Kielin kanavan alussa, olisi seuraavana päivänä matkaa reilut 60 mailia eli perin pitkä päivämatka vastatuulessa koneella taitettavaksi. Joten kello aikaisin soimaan.