”Time passes and you must move on, half the distance takes you twice as long.” – Glen Frey
Ariadne oli tarkoitus purjehtia toukokuussa Suomeen. Sitä ennen pitäisi saada tehtyä kevätkunnostus – itse – sillä minua olisi suunnattomasti epäilyttänyt se, että joku toinen tekee kaikki hommat ja vakuuttaa kaiken olevan kunnossa.
Tammikuussa kävin duunimatkan yhteydessä myös Hampurissa ja vietin siellä kaksi päivää. Vuokramese kulki enemmän kuin hyvin, 12000 km ei vielä mitenkään tuntunut C-sarjan farmarissa. Pidin kortteeria aiemman omistajapariskunnan luona. He asuivat puolen tunnin ajomatkan päässä Hamburger Yachthafen – Gemeinschaft e.V. venesatamasta joka ymmärtääkseni oli suurin Hampurissa. Reilut kaksi päivää kuluivat pikaisesti, yksi päivä kuntotarkastajan kanssa. Hänellä oli itsellään puu-louhi. Aikansa ihmeteltyään ja valokuvattuaan istahti ruorin taa ja tuumasi ”I like your boat”. Oliko kyseessä maksavan asiakkaan mielistely? Vaikea varmuudella sanoa, kertoi tosin, ettei ole tapana näin sanoa. On kuulemma nähnyt aika karmeitakin tapauksia. No, tarkastukseen meni käytännössä koko päivä, ja kaverin lähdettyä jäin inventoimaan ja ihmettelemään. Seuraavana päivänä aloin tarkemmin hahmotella tehtäviä töitä, joita riittäisi muutamaksi vuodeksi. Yhtenä tehtävänä oli varmistaa polttoaineen saanti, sillä integroidun 300l polttoaineen sisällöstä ei ollut mitään tietoa. Vanha herra H.B. tosin kertoi, että ”we never had any problems with the fuel”. Hmmm………
<!– nextpage –>
Ensimmäinen pösö-keikka
Ensimmäisen varsinaisen kunnostuskeikan ajankohdaksi valikoitui 14.3 – 20.3. Aikani haarukoituani eri matkustustapoja päädyin ajamaan sinne autolla. Ensin Turkuun aikaisin aamulla 14.3, Viking Linella Tukholmaan, illalla ulos laivalta ja siitä nelostietä alas kohti Tanskaa. Yö sujui yllättävän hyvin hereillä, tietty se oli vaatimuskin sillä olinhan yksin ajamassa Hampuriin. Muutama pysähdys jaloitteluja ja tankkauksia varten ja yksi tunnin tirsoihin.
Aamulla ajoin hulppeaa siltaa pitkin Ruotsin puolelta Kööpenhaminaan moikkaamaan duunituttua ja sen jälkeen kohti Saksaa. Iltapäivällä saavuin aiemman omistajan luo jonne olin jälleen sopinut majoittuvani.
Siellä palvelu pelasi erinomaisesti. Majoituin vanhaan konttoritilaan, nurkassa oli jääkaappi jossa oli purtavaa ja paikallista olutta ja Lisa tankkasi termoskannun aina aikaisin aamulla täyteen kahvia, erinomaisen hienoa! Kommunikointi sujui saksankielellä ja välillä ein bischen englanniksi.
Kunnostustyöt aloitin potkuriakselin läpivennin kohdalta pilssin putsaamisella ruosteesta. Akselin läpivienti maschineraumissa oli tiputellut useiden vuosien ajan ja siten tietty teräs oli joutunut pilssissä muuttamaan pinnaltaan olomuotoaan enemmän ruosteeksi. Kahden kaarivälin pilssin putsaaminen ruosteesta osoittautui aika h…vetin kovaksi hommaksi. Osaksi siksi, että halusin mahdollisimman puhtaan pinnan, toiseksi siksi, että tila oli hiukan ahdas ja kolmas se, että tilan lämpötila nousi ihan riittävästi, samoin pölyn määrä sekä ilmassa että naamassa.
N…keritukkalaikka kulmahiomakoneessa irrotti ruostetta tehokkaasti. Fein ja sahanterä kombo osoittautui myös hyväksi jolla sai sahattua ruostetta pois. Pintamaaliksi olin suunnitellut Inerta epoksimaalia. Sellainen satsi oli mukana, mutta bongattuani yhden veneen luona Zinga purkin päädyin tutkimaan kyseisen sinkkipinnoitteen datoja illalla. Vaikuttaa hyvältä, varsinkin kun kyseessä ei ollut varsinainen maali vaan enemmän sinkkimassa. Mistäs sitä saa? Hampurissakin luulisi sellaisen kaupan olevan mutta missä….hmm……. Vanha tuttu verkkokauppa eli svb.de kertoi maalia olevan hyllyssä. hmmm….. Eihän se ole kuin 1,5 tunnin päässä, Bremenissä.
Aamulla käänsin pösön keulan kohti Bremeniä. SVB löytyi navigaattorin avustuksella kivutta. Kauppaan vaan ja ostoskärry mukaan. Zinga ja sen pintamaali löytyi helposti. Jaahas, varmaan vois ottaa noita Interin Schooner lakkoja pari purkkia kun lakatakin pitää vaikka tyyriitä ovatkin. Zum Teufel! täähän maksaa 21,50??? Sama purkki maksaa Suomessa 45,-. Sitä se yhteinen talousalue teettää. Latasin lakkaa kärryihin neljä purkkia. Edempänä kaupassa matkaan tarttui vielä Raymarine VHF kun vanha oli 80 luvun alkupuolelta ja lisäksi NMEA-boksi joka suostui imuroimaan useista NMEA0183 liitännöistä ja NMEA2000:sta ja suoltamaan NMEA0183 viestejä ulos kahteen liitäntään, kaiken lisäksi siinä oli WLAN ja USB lähdöt. Sillä saisin liitettyä AISsin GPS-tiedot VHF:ään ja GPS ja AIS datan navigointitietokoneelle, sitten joskus.
Päästyäni takaisin Ariadnelle putsasin vielä pilssiä puhtaammaksi ja itseäni likaisemmaksi ja lopuksi maalasin pilssiin Zingaa. Sen jälkeen aloin hioa lakkapintoja, sitloodaa, skantäkkiä ja ruffin seiniä. Lakkauksen tarkoituksena ei ollut saada finlackad 9 gånger tyyppinen pinta vaan pysäyttää vanhan lakan lohkeilu ja suojata puu vedeltä ja auringolta muutamalla lakkakerroksella. Siis ns. TJ-kunnostus. Hionnan jälkeen katsoin kelloa ja totesin, että eiköhän tässä ehdi hiukan lakata. Pikaisesti lakkasin sitloodan ja ruffin seinät. Nopea vilkaisu kelloon, 19.00. Halli sulkeutuu klo 20.00 joten vielä ehdin lakata skantäkinkin.
Ajoin täysin sippinä roskaruokalan kautta kämpille ja painuin nukkumaan.
Kunnostusohjelma sisälsi vessan purkua, septitankin mallin tekoa ja lisää zingaa ja lakkaa. Sain septitankin pahvimallin valmiiksi 19. päivänä puolilta päivin ja silloin olikin jo aika lähteä kohti Tukholmaa.
20. maaliskuuta
Olin Tukholmassa aamulla klo 6 aikoihin ja jäin jonottamaan muutaman muun aikaisen autoilijan kanssa laivaan ajoa. Illalla olin taas kotona.
27. maaliskuuta
Suomenlinnaan autolla, jess! Vein purjeet tarkastettaviksi UK Sailsiin Suomenlinnaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut WB-Sails Larussa mutta ilmeisesti se olisi ollut liian helppoa. Neulomo oli Viaporin telakka-alueella tietenkin vanhan hallin yläkerrassa joten purjeiden roudaus ihan omin käsin ja jaloin (oliskohan siellä ollut hissiä??) useamman kerroksen verran ylöspäin ison hallin vintille kävi reippaasta kuntosalitreenistä. Puhallettuani hetken oven ulkopuolella hengityksen tasaamiseksi astuin sisään, otin kengät pois ja vaihdoin muutaman sanan Tomin kanssa mitä purjeille pitäisi ja kaikkein tärkeimpänä mitä niille kannattaisi tehdä. Tom lupasi purjeiden olevan valmiit parin viikon päästä, juuri sopivasti seuraavaa kunnostuskeikkaa silmällä pitäen.
Septitankin pahvimallin kiikutin Inkoossa sijaitsevalle Arifinille, jonka seppä lupasi tankin olevan sopivasti valmis hiukan ennen seuraavan kunnostusretken ajankohtaa. Olin myös hahmotellut n. 40l päivätankkia polttoaineelle, johon polttoaineen voisi pumpata päätankista sähköpumpulla filtterien läpi. Hyvä idea.
11. huhtikuuta
Purjeiden nouto Suomenlinnasta.
Toinen pösö-keikka
Pösön täytön tavaroilla aloitin jo 15. päivä. Tavaraa oli jonnin verran tarkoitus ottaa mukaan:
-42l polttoainesäiliö, fitterit ja sähköpumppu, purjeet, uunituore Webasto, omat purjehduskamat, miehistön viidet purjehduskamat, 100l septitankki, AIS lähetin/vastaanotin sekä työkaluja. Ainoaksi tyhjäksi tilaksi pösössä jäi kuskin penkki sen jälkeen kun olin purkanut Webaston laatikosta ja sijoittanut sen osat ympäri autoa.
Käänsin enemmän kuin täyteenahdetun Pösön keulan kohti Turkua 16. aamulla. Ajoin laivaan ja retkuilin päivän laivalla. Laiva saapui aikataulun mukaisesti Tukholmaan ja ajoin jo tutuksi tulleelle 4-tielle kohti Göteborgia ja Malmöa. Pysähdyksiä oli tällä kertaa hiukan vähemmän kuin edellisellä kerralla.
17. huhtikuuta
Olin Hampurissa 17. päivä puolenpäivän paikkeilla ja ajoin suoraan Ariadnelle ja aloin tyhjentää autoa. Roudaamisessa meni muutama tunti ja sen jälkeen maalasin Zingan pintamaalin ja lakkasin parraslistan. Halliväijy tuli paikalle 19.50 ja kehotti poistumaan ja näin tein.
Loppuilta sujui kortteerissa pienen suolaisen palan ja oluen merkeissä. Keskusteluaiheina oli mm. maahanmuutto ja politiikka. Lievästi univelkaisena menin nukkumaan.
18. – 20. huhtikuuta
18. aamulla ajelin rautakaupan kautta Ariadnelle. Rautakaupasta tarttui mukaan kevyet kulmateräkset joiden varaan ajattelin laittaa septitankin. 18. päivä kului aivan liian nopeasti. Vesillelaskuksi oli sovittu 21. aamu ja kaikki hommat veivät enemmän aikaa kuin olin alunperin suunnitellut. 19. päivän aamulla hain SVB:ltä septin tarvitsemat putkien palat, tyhjennyspumpun ja venttiilit jonka jälkeen jatkoin septin asennusta. Alkuperäinen suunnitelma polttoaineen päivätankin asennuksesta jäi hamaan tulevaisuuteen. 20. päivä sujui työn merkeissä, lakkaa ja septi siihen tilaan, että veneen voi laskea veteen, akkujen ja moottorin tarkastus, masto ulos, uudet vantit ja staagit kiinni ja koko paketti nostovalmiiksi.
Iltapala paikallisessa