Moottori nousi Ariadnen noston yhteydessä peräkärryyn ja päätyi Inkooseen. Ennen talliin siirtoa pesin sen painepesurilla sillä sen verran siihen oli kertynyt vuosikymmenten saatossa likaa.
Moottorin kunto oli tarkoitus ensin selvittää ja sen jälkeen vaihtaa tarvittavat osat. Homma alkoi puristusmittauksilla. Mittasin paineita ensin kiinanihmeellä eli perinteisellä mekaanisella painemittarilla jossa oli takaiskuventtiili, mutta mittari näytti koko ajan nollaa. Niinpä niin. Vaihdoin oikeanmerkkiseen yleisimittariin ja sen paineanturiin ja sain riittävän hyviä lukemia kun moottoria startilla pyöritin. Startti tosin otti enemmän virtaa kuin mitä auton apukäynnistyskaapelit suostuivat suosiolla välittämään eli klipsit alkoivat hehkua…. Pulttasin Ariadnessa olleet starttikaapelit kiinni ja savun muodostus hävisi ja mese pyöri. Sain suuntaa antavia painearvoja – mootori oli kylmä – ja niitä tulkitsemalla näytti siltä, että nelossylinteri oli hiukan huonomassa hapessa kuin muut. Sen paineet olivat 20% alle muiden keskiarvon.
Purkamisen aloitin tyhjentämällä öljyt ja jäähdytysnesteen ja sen jälkeen tallin lattia alkoi täyttyä erinäisistä moottorin osista kuten lämmönvaihtimesta, imusarjasta, startista, laturista, öljyputkista, ruiskupumpusta, sen putkista ja suuttimista.
Kun kaikki ulkopuoliset osat olivat irti, oli vuorossa sylinterin kansi. Aluksi yritin avata kannen pultteja tavallisella hylsyvääntimellä mutta ensimmäistä pulttia vääntäessäni päätin pikaisen tuumauksen jälkeen käyttää iskevää mutterinväännintä – Makitaa tietty. Homma muuttui kevyeksi ja pultit aukesivat vaivatta, smarter not harder.
Tähän mennessä moottori oli ollut tekemäni pukin päällä. Purkaminen edellytti hiukan erilaista pukkia ja päädyin hakemaan Motonetista moottoripukin jossa sitä pystyisi pyörittelemään. Sitä varten piti irrottaa vielä vauhtipyörä ja sen kotelo koska moottori pultattiin pukkiin kotelon pulttien rei’istä.
Kun kansi lievän pakottamisen jälkeen irtosi sylinterilohkosta oli vuorossa kannessa olevat sylinterien esikammiot. Vanhemmat dieselmoottorithan ovat tyypillisesti esikammiodieseleitä joissa polttoaine ruiskutetaan pieneen esikammioon ja josta palaminen alkaa toisin kuin uusissa suoraruiskutusdieseleissä joissa polttoaine ruiskutetaan suoraan pääpalotilaan. Esikammioiden ja niitä paikoillaan pitävien kierrerenkaiden irrottamiseen oli tietenkin olemassa erikoistyökalut. Olin jo laittanut ne saksalaisessa Unimog-nettikaupassa ostoskärryyn, mutta kun toimitusosoitteeksi ei Suomea löytynyt tavailin toimitusehtoja tarkemmin. Toimitus vain Saksaan. Tilaanko ja sovin kauppiaan kanssa, että esimerkiksi DHL tai Fedex tulee noutamaan? Kuulostaa monimutkaiselta ja työläältä. Duunimatka Saksaan? Vaikea keksiä edes tekosyytä matkaan. Ajanko Saksaan edestakaisin tyyliin Ariadnen kunnostuskeikat Pösöllä Hampuriin? Ei innosta. Mistä muualta löytyisi ulosvedin, jossa edes ulkokierre M22x1,5mm OM636:n kierrerengasta varten? ebay.de? Kyllä. Vorkammer Gewindering ausdreh Werkzeug OM 615,616,621,636 tilaten. Harmittavaa oli, ettei esikammion irrotustyökalua löytynyt mistään, siinähän oli tietenkin eri kierre ulosvetoa varten. Viikon kuluttua noudin tilaamani paketin Lantiksesta ja hyvin työkalu pelasi. Kierrerenkaat aukesivat ja Makitan 1000Nm iskevä mutterinväännin osoittautui taas oikeaksi työkaluksi, muuten ei hommasta olisi tullut mitään. Yksi renkaista oli niin kovaa kiinni, että se sai hiukan siipeensä ja täytynee tilata yksi uusi.
Kierrerenkaat olivat poissa ja nyt oli saatava esikammiot irti. Brittiläinen OM636 gurukin tarjosi eioota kun kyselin työkalua briteistä, mutta sanoi että ne lähtevät kevyesti naputtamalla. En edes yrittänyt sitä. Esikammion irrotustyökalua eikä mitään muutakaan – edes pultteja – vastaavalla M22x1,0mm kierteellä netistä löytynyt. Ei mitään hakutuloksia. Kunnes melkein tärppäsi. Alibabasta löytyi skootterin vauhtipyörän ulosvedinsarja jossa näytti olevan vetohylsyjä oikeilla kierteillä. Kiinasta tilaaminen ei kuitenkaan lopulta innostanut, ja onneksi bongasin vastaavan sarjan Motonetin valikoimissa kun hain sieltä skootterin moottorille tarkoitettuja erikoistyökaluja.
Seuraavana päivänä ajoin duunimatkan varrella olevaan Motonetiin ja hain kyseisen sarjan ja kotiin päästyäni sulkeuduin talliin kokeilemaan. Holkki kiertyi nätisti esikammion sisäkierteeseen. Tämä hyvä. Tosin hankittu ulosvetosarja oletti, että ulosvetoholkin sisäreikään kierretään pultti ja kun se kiristetään pohjaan asti ja jatketaan kiristämistä holkki nousee. Omassa tapauksessa holkkia pitäisi saada ylöspäin tukeutumalla reiän ulkopuolelle eikä sisäpuolelle ja sitä varten kokeilin josko holkki ja esikammio mahtuisivat nousemaan 30mm hylsyn sisällä kun ulosvetopultti joka tuli hylsyn läpi ja tukeutui sen yläpitaan. Juuri ja juuri eli Ihan kuin tehty. Esikammiot eivät olleet enää millään muulla kuin 40 vuoden karstalla kiinni kannessa ja ne nousivatkin suht helposti eikä Makitan mutterinväännintäkään tarvittu.
Esikammioissa on syttymisen helpottamiseksi ja palamisen parantamiseksi poikittaisessa tangossa pieni teräskuula jota kohti polttoaine suihkutetaan ja joka käynnistyksessä tehtävän hehkutuksen aikana kerää itseensä lämpöä (kts. kuva edellisellä sivulla). Neljännestä sylinteristä eli kaikkein karstaisimmasta sylinteristä oli kuula lähes kadonnut, toisesssa puoliksi ja muissa se oli paikoillaan. Todella outoa. Kadonnutta kuulan osaa ei löytynyt edes männän päältä eikä liioin jälkiä männästä joten se oli ilmeisesti päätynyt pakoventtiilin kautta pois. Ostoslistaan tuli yksi rivi lisää, esikammioita kaksi – jos sellaisia jostain löytyy. Irrotin vielä venttiiilit, jotka olivat kaikki kunnossa ja jätin kannen odottamaan pajalle vientiä.
Jäljellä oli enää sylinterilohko jossa oli öljypohja, kampi- ja nokka-akseli sekä männät ja öljypumppu paikoillaan. Pyöräytin moottorin ylösalaisin ja melko pian öljypohja irtosi pulttien irrottamisen jälkeen pienellä koputtelulla ja kampiakseli oli näkyvissä. Seuraavaksi irtosivat kiertokanget kampiakselista ja sen jälkeen kampiakselin laakerit ja nostin akselin pois. Vedin männät kiertokankineen pois ja sylinterilohkossa oli vain nokka-akseli paikoillaan. Sylinterit kaipaavat kevyttää porausta/hoonausta sillä jo aiemmin mainittu nelossylinteri oli kaikkein kulunein, siinä tuntui pieni olake – pari kymmenystä – yläkuolokohdassa.
Tässä vaiheessa heitän pallon koneistamolle joka lähitulevaisuudessa käy kannen ja lohkon läpi ja tekee osansa eli kannen tarkistuksen, venttiilien hionnan ja lohkon porauksen. Toivottavasti ei tarvitse sylinteriputkia alkaa vaihtaa, sillä niitä ei hirveän paljoa ole tarjolla. Outoa, sillä eihän moottori ole kuin 44 vuotta vanha.
Ariadnella on moottoritila pesty, ja pesuaineena CRC:n Bräkleen jarrujen puhdistusspray toimi mainiosti. Moottorin eikä runkotankin ympäristössä ole reikiä löytynyt sen yhden kohdan lisäksi, jonka paikallistin ja paikkasin keväällä 2018. Silloin laitoin siihen väliaikaisen paikan ja nyt otan sen pois ja korjaan paremmin. Käytännössä se tarkoittaa palan poistamista rungosta vesilinjan alapuolelta ja tankin avaamista päältä ja uusimalla yhden kaarivälin päälilevyn. Lisäksi laitan kaksi tarkistusluukkua tankkiin yhden alkuperäisen lisäksi. Tankkihan on kolmen kaarivälin mittainen ja tarkistusluukku ei ole kuin yhdessä kaarivälissä. Tämän pikkurempan jälkeen tankki on helpompi tarvittaessa puhdistaa helpommin.
Pesun jälkeen poistin maaleja neulahakkurilla maalauksen uusimista varten. Ruokahalu kasvoi syödessä ja poistin maaleja reilusti suuremmalta alalta, sillä neulahakkurilla homma sujui vaivattomasti. Tosin reilunpuoleisen metelin saattelemana, melutaso oli älykellon ilmoitusten mukaan 117dB. Neulahakkurin jäljiltä pitää pinta vielä harjata/hioa ja sen jälkeen maalata.
Homma jatkuu…